10 viikkoa sitten menin puolivitsillä katsomaan liiketilaa, jota en todellakaan osannut kuvitella omaksi. Pääsin näytöstä autoon ja soitin suoraan perheelle, että myyn vaikka kaikki astiat kaapista ja syön lattialta makaroonia loppuvuoden mutta rahat on keksittävä jostakin, löysin uuden liiketilan.
Muutaman viikon pyörittelin asiaa päässä ja jokakerta kun avasin viestikentän kirjoittaakseni että haluan tehdä tarjouksen, jänistin. Lopulta myyjä laittoi: "Oletko edelleen kiinnostunut liiketilasta?". No olinhan minä ja tein tarjouksen.
5 viikkoa sitten sain avaimet käteen ja menin katsomaan ostostani ensimmäistä kertaa omistajana.
Ei sitä vieläkään meinaa uskoa. Minä, alkuvuodesta olin vielä sairaanhoitajaopiskelija, omistan nyt jotakin.
Hihat laitettiin heilumaan samantein ja studio purettiin pelkkiin kuoriin ja rakennettiin uudelleen. Illat kuluivat rutiinilla, pojat menivät viiden jälkeen kun töistä pääsivät ja minä perässä. Välillä asiat liikkuivat ennätysvauhtia, välillä tuntui siltä että ei tästä tule mitään ei me ehditä millään. 14 jäljellä olevan päivän kohdalla kirjoitettiin yhteen seinään lista, joka tuntui kasvavan sitä mukaa, mitä asioita saatiin ruksittua pois. Viikko jäljellä: yhdestä huoneesta puuttuu lattia, tapetit ja sähköt, yksi seinä uusittiin lähes kokonaan ja kaikki on vaiheessa. 24h jäljellä: päivä alkoi 9.30 ja loppui klo 23.00.
Avajaisten päivänä kaaos meinasi levitä käsiin jo ennen alkamista, mutta jotenkin ohjat löydettiin käsiin. Innokkaimmat lahjakorttien odottajat olivat tulleet miltei tuntia ennen aukeamista. Sain pienen sydänkohtauksen kun katsoin ulos ja paikalle oikeasti olikin tullut ihmisiä. Kattovalot huoneisiin olivat edelleen toimimattomat klo 11.38, kahvinkeitin huusi tulenpunaisena ja imurin kanssa juostiin uusia Suomen ennätyksiä.
12.00 ovet auki ja ihmiset sisään. Kädet tärisi lahjakortteja jakaessa ja uusia varauksia tehdessä. Päivän aikana taidettiin kestitä lähemmäs 50 ihmistä, kakkua jäi pieni palanen ja muita herkkuja samanverran. Nyt kun kiire on ohi ja remontti lähes valmis on aika haikea olo. Tavallaan tekisi mieli palata ajassa taakseppäin ja olla taas ensimmäistä kertaa yksin liiketilassa, tavallaan en olisi kestänyt yhtäkään remonttipäivää enempää. Vuosi sitten kannoin tavaroita Hirsilään innoissani siitä, että ei tarvi enää olla kerrossängyn alla väkertämässä. Vanhassa tilassa nähtiin paljon ja sinne liittyy paljon muistoja. Hirsilän yksiö on jätetty taakse ja nyt avataan aivan uusi luku elämässä ja yrityksen kirjassa.
Uusi-vaha yrittäjä arki jännittää paljon. Kodin vieressä oleva "liiketila" tuntui ajoittain harrastelulta, mutta nyt ollaan siirrytty isolla askeleella eteenpäin. Uudet tilat tarkoittaa vain uusia muistoja ja uusia haasteita, joita kuitenkin innolla odotan.